Gaggenau

Käsintehtyä
taidetta.

Uuden käsityöläisten sukupolven luomuksissa on havaittavissa nykyaikaisia suuntauksia. Tämä sukupolvi on auttamassa pitkään ylenkatsottua käsityöläisyyttä takaisin valtavirtaan täyttäen samalla jotain erityistä hakevien asiakkaiden toiveet.

”Mitä on luksus?” kysytään erään Victoria & Albert Museumin näyttelyn nimessä. Timantteja? Oma suihkukone? Ajankohtainen kysymys. On havaittavissa merkkejä siitä, että länsimaiset kuluttajat ovat arvioimassa uudelleen tapojaan pysyä positiivisena ja onnellisena. He haluavat vähemmän merkkituotteita, mutta enemmän aineettomia hyödykkeitä, kuten aikaa, rauhaa ja terveyttä. Selkeä suuntaus on myös tämänhetkinen käsityötaidon uusi tuleminen. ”Ihmiset etsivät laadukkaita ja perinteistä osaamista edustavia töitä”, kertoo Mark Henderson, Savile Row -räätäli Gieves & Hawkesin puheenjohtaja ja yksi Mayfairissa toimivan The New Craftsmen -järjestön perustajista. Järjestö avasi näyttelytilan vuonna 2014. Se tukee Britannian parhaita käsityöläisiä ja sen tavoitteena on tehdä heitä tunnetummaksi tarkkasilmäiselle kansainväliselle asiakaskunnalle. Hienostuneena kaupunginosana tunnettu Mayfair on juuri oikea paikka.

”Saharassa pullollinen vettä on luksusta. Miten subjektiivinen ja lähes tarpeeton sana”, lausahtaa keraamikko Matthew Warner, 26. Hän osallistui keramiikkakurssille Camberwell Arts Collegessa vuonna 2012 ja aloitti sen jälkeen kuuluisan keramiikkataiteilijan Julian Stairin oppipoikana. Warner työskentelee edelleen Stairin East Dulwichin studiossa. Hän osti oman dreijansa saatuaan huomattavan toimeksiannon The New Craftsmen -järjestöltä. ”Kyseessä oli 114 hengen astiasto”, hän kertoo. Hän luo salaisesta savisekoituksestaan yksinkertaisia, sujuvia muotoja. ”On vaikea pitää toiminta pystyssä”, hän myöntää. ”Mutta teen sitä, mistä pidän, ja hankin sillä nipin napin elantoni. Tuntuu kuin olisin astunut oikeaan aikaan.”

Matthew Warnerin mukaan The New Crafts Centre on elvyttänyt käsityötaitoa. ”Oli jo korkea aika”, lisää monitieteellinen suunnittelija Lola Lely, joka työskentelee Walthamstow'ssa Lontoon esikaupunkialueella puun, nahan, lasin ja tekstiilien parissa. Hän on 35-vuotias, syntynyt Hanoissa ja asunut Englannissa 8-vuotiaasta saakka. Lola tuli tunnetuksi vuonna 2012, kun hän suunnitteli ravintolan ruokalistoineen, astiastoineen, ruokailuvälineineen ja kaikkine yksityiskohtineen Royal College of Artin viimeisen vuoden näyttelyään varten. Siitä lähtien hänellä ei ole ollut pula toimeksiannoista, joista esimerkkinä mainittakoon Allen Jones -näyttelyn pronssinen installaatio tai työasuja koskeva yhteistyö London College of Fashionin kanssa. Hän suhtautuu tulevaisuuteen myönteisesti. ”Kuluttajat tulevat aina ymmärtämään, mikä on hyvää ja mikä ei”, hän sanoo.

Suupuhallettua lasia hienostuneissa väreissä. Michael Ruh'n mukaan herkkyys, suhteellisuudentaju ja tiivis keskittyminen ovat hänen työnsä tärkeimpiä elementtejä. www.michaelruh.com

Ehkä tästä syystä kiireisiä käsityöläisiä voi nyt löytää kaikkialta Lontoosta. Woolwichissä huonekalusuunnittelija Sebastian Cox, joka tunnetaan ympäristöä säästävästä puusta valmistetuista pöydistään ja tuoleistaan, kertoo innokkaasti brittimetsien vähän käytetyistä puulajeista, kuten kirsikasta. ”Kirsikkapuu tuoksuu hyvältä, sitä on runsaasti ja se kuivuu hyvin. Haluaisimme muuttaa maailmaa pikkuhiljaa kauniilla ja kestävillä esineillä”, sanoo Sebastian Cox.

Samaan mottoon uskoo myös hopeaseppä Ndidi Ekubia, jonka perhe on lähtöisin Nigeriasta. Hän työstää Etelä-Lontoossa sijaitsevassa studiossaan ohutta, kierrätetystä hopeasta olevaa kappaletta, kunnes siinä on esineelle ominainen patina ja rytminen muoto, josta Ekubia on tunnettu. ”Käsitöitä ei osteta investointina”, hän sanoo kärkevästi. ”Ne syntyvät rakkaudella ja kovalla työllä. Ne ovat asioita, joita ostajat arvostavat.”

Jätepuusta valmistettuja, mittasuhteiltaan täydellisiä pöytiä ja tuoleja. Huonekaluntekijä Sebastian Cox haluaa muuttaa maailmaa pikkuhiljaa luomalla kauniita esineitä. www.sebastiancox.co.uk

Minnesotan Saint Paulissa syntyneen lasinpuhaltajan Michael Ruh'n päivä alkaa jo aamukuudelta. ”Vain kesällä”, hän huomauttaa. Puhallettuaan maljakon noin 45 minuutissa Brixtonin lähellä Tulse Hillissä sijaitsevassa pajassaan, hän siirtää sen uuniin ja pyyhkii hien kasvoiltaan. Ylhäällä jyrkkien portaiden päässä on huone, jossa hän pitää tietokonettaan. Huoneessa on myös pitkä pöytä, johon hän on asetellut Calvin Kleinin tilaaman pöytäastiaston ja Conran Shopille valmistamia lamppujaan. ”Pidän ajatuksesta, että jotain todella kaunista voi käyttää arkisena esineenä”, Michael Ruh sanoo. ”Maailma on mielestäni niin keinotekoinen, että esineiden valaminen käsin on tärkeää mielenterveyden kannalta.”

Kauniita keramiikkaesineitä täydellisen yksinkertaisissa muodoissa. Keraamikko Matthew Warneria kiehtoo posliinin valmistuksen tuhat vuotta vanha perinne. www.matthewwarner.co.uk

Michael Ruh on vakuuttunut siitä, että ihmiset ovat kyllästyneet järjettömään kulutukseen ja etsivät jotain henkisesti palkitsevampaa. ”He haluavat jotain, mikä ilmaisee puolta, jonka he haluaisivat itse näkevän itsessään”, hän kuvailee.

Viesti on selkeä: teollinen massatuotanto on tarpeellista ja usein välttämätöntä, mutta vain aito käsityötaito koskettaa sielua. Se on todellista luksusta.

Teksti: Josephine Grever

Kuvat: John Spinks

www.thenewcraftsmen.com

Puu, nahka, lasi ja tekstiilit ovat kokeilunarvoisia materiaaleja. Lola Lely kaipaa pieniä kauneusvirheitä – epäsäännöllisyyksiä – massatuotantona valmistettaviin tuotteisiin. www.lolalely.com

Lisää sisältöä: Design ja kulttuuri

  • Universumin
    puutarhuri.

    Lisää
  • Matka on määränpää.

    Lisää
  • Uuden pohjoismaisen keittiön perusta.

    Lisää
  • Runoutta seinille.

    Lisää
  • Hehkuva tuli.

    Lisää
  • Käsintehtyä taidetta.

    Lisää
  • Uudenlaista taidetta
    lattialle.

    Lisää
  • Valo on
    elämänlaatua.

    Lisää
  • Karismaattinen
    muotoilija.

    Lisää
  • Valolla
    leikkijät.

    Lisää
  • Muotoilun
    taikaa.

    Lisää
  • Hehkua
    elämään.

    Lisää
Takaisin 1 12 Eteenpäin